Hirveän nopeasti menee aika, kun edellisestä päivityksestäkin on jo viikko aikaa, huuu. Salaiselta neuleystävältä saapui ihana mieltäpiristävä paketti, jossa oli tavaraa perheen pienimmäiselle. Kiitos kovasti! Aron tykkää kovasti tarrojen liimaamisesta; Puuha-Pete on jo päätynyt Koiramäki-vihkon sivuille Sukatkin olivat juuri sopivat… hmm ja salmiakki ja muu hyvä katosi sen siliän tien.

Sillä välin toisaalla: posti on tuonut kolme kerällistä lankaa, mutta enhän minä ehdi neuloa esiitä des mallitilkkua. Aronille pitäisi neuloa jonkinlaiset helpot lapaset, siis sellaiset, jotka on helppo pukea ja joilla on helppo ottaa ulkona esim. hiekkaleluista kiinni. Mahdoton tehtävä? Thuja-sukatkin ovat tietenkin kesken; jämähtäneet kantapäävaiheeseen. Vahvistetusta neuleesta tulee ihan kamalan tiukkaa, enkä tajua teenkö jotain väärin, vai onko sen tarkoituskin olla sellaista kuin se on.
Viime aikoina on muuten ylipäätään tuntunut siltä, että on paljon mukavampi ostaa lankaa  kuin neuloa sitä. Mutta ei se mitään, onhan siellä uudessa kodissa varastotilaa, siis sitten kun sinne asti päästään muuttamaan. Suunnittelen jo langoille omaa vaatekaappia tai vähintään lipastoa (en sentään omaa huonetta). Nyt on lämmitysöljysäiliö täytetty, vesi kytketty ja keittiökaappien alle laitettu halogeenivalaisimet. Melkein kaikki seinät on maalattu. Enää pitää laittaa yläkerran makuuhuoneisiin parketti, alakerran vessaan ja keittiöön seinäkaakelit… ja sitten huonekaluostoksille!