Tapahtumia

Eilen päivähoitopaikan Margie-täti taas kerran ihmetteli Aronin rohkeutta. Sanoi että siinäpä vasta varsinainen daredevil: ulkoilun aikana muut lapset kiipeävät pihalla olevan leikkijunan sisään, Aron kiipeää junan päälle. Liukumäkeä Aron laskee pää edellä, mikä onkin ihan hyvä, koska silloin ainakaan kengät eivät jumita liukua. Jos nimittäin kengät jumittavat, Aron haluaa hypätä liukumäestä kesken laskun pois, siis laidan yli, mitä ei onneksi ole vielä päässyt tapahtumaan. Kaikenlaista pientä naarmuahan siinä sitten tulee, mutta ei mitään suurempaa, eikä Aron yleensä itke kolhujaan. Silmä tarkkana saa kyllä olla hänen puuhaamista seuratessaan.

Tänä viikonloppuna on Luxemburgissa äitienpäivä. Aron-kulta oli ihan itse (hmm-hmm!) tehnyt hoitopaikassa äidille tuoksupussin, johon oli liitetty runo. Näin se runo menee:

Dear Mom,
This pretty bag of potpourri
was made for you by little me.
In it are leaves and little flowers
that will smell sweet for many hours.
I helped cut the ribbon and lace
and tied it in a special place.
So keep it somewhere it can stay
to remind you of this Mothers Day!
Love, Aron

On se vaan ihanaa, että siellä tarhassa jaksavat tehdä ja laittaa. *Liikuttuneena*


Ja viimeisenä värjäyspohdintaa. Nyt olen nimittäin minäkin tullut koolaid-värjäyskärpäsen puraisemaksi. Dylonillahan minä männätalvena vähän värjäilin, mutta se oli olevinaan aika työlästä keittämistä. Tässä meidän lähellä on eräs Amerikka-kauppa, josta Kool-Aidia varmasti saisi, mutta miksipä ei joku muu värillinen juoma tai muu neste sopisi tarkoitukseen yhtä hyvin. Jos olen oikein käsittänyt, avainsanoja ovat aineen happamuusaste ja väriaineen määrä. Hmm, kokeillaan... raportoin kokeiluista ehkä sitten jonain päivänä.