Kroonista langoilla pelleilyä

Olen taas lueskellut suomalaisia neuleblogeja pitkin ja poikin. Aivan upeita juttuja neulotaan, virkataan ja ommellaan kaikkialla! Tuotteliaitakin ollaan, ja työn jälki on kaunista ja sileää. Ei vaan täällä Kuulumisissa.

Minä vaan alottelen jos jonkinmoista pientä neuletyötä, ja pari-kolme mallitilkkua ja viitisen senttiä oikeaa työtä neulottuani tulen siihen tulokseen, että purkuun menee - tai sitten työ jää ufoksi, kunnes tarvetta sille ei enää ole. Joko vuodenaika vaihtuu tai kohdehenkilön tai kohdevauvan mitat muuttuvat tai molemmat. Mottoni ei siis tunnukaan olevan "Do, or do not. There is no try", vaan erään entisen esimieheni sanoilla "Jos en minä hoida, niin aika hoitaa", ja näistä herkemmin tuo jälkimmäinen vaihtoehto.



Kuvassa myötäpäivään:

• Vauvan sukka. Valo tunnelin päässä: koko on mitoitettu ensi syksyksi miehen veljen vaimon tyttärelle, ja ensimmäinen sukka on jo sädekavennuksissa asti.


• Vauvan Tychus-pipo. Valo tunnelin päässä: tämä on helppo purkaa.


• Vauvan sukka. Valo tunnelin päässä: Ei ole, valkoinen lanka nimittäin loppuu kesken.


• Vauvan sukka. Valo tunnelin päässä: Onneksi en ehtinyt tätä pidemmälle.


• Vauvan bolero. Valo tunnelin päässä: Myöskin mitoitettu ensi syksynä pidettäväksi, aikaa siis on.


• Fifi. Valo tunnelin päässä: Juuh... no ainakin se Fifin ohje on nyt helposti käsillä, kun netti toimii.

Oikeuttaakohan näin vähäinen neulomismäärä enää suomalaisten neuleblogien jäsenyyteenkään?