Kosovo

Jääkylmä kylpyhuone täyttyy sakealla höyryllä heti, kun laitan suihkun päälle. Veden lämpötilaa on mahdoton säätää sopivaksi, se on joko liian kuumaa tai liian kylmää. Pian lämmin vesi loppuu. Huuhtelen hiukset kylmällä vedellä.

Tänään sähköt ovat päällä kaksi tuntia kerrallaan ja poissa neljä tuntia. Sähkökatkos on aina yhtä suuri yllätys. Pimeässä etsitään kuumeisesti tulitikkuja, kynttilöitä, kynttilänjalkoja, ikään kuin niitä olisi viimeksi tarvittu edellisvuonna. Joku paikallistaa jalkalampun, joka tuodaan olohuoneeseen ja liitetään inventoriin. Inventori on auton akku, siinä riittää sähköä lamppuun tai televisioon juuri sähkökatkon ajan. Taskulamppuja ei käytetä. Aggregaatti on liian vaarallinen, bensa voi räjähtää.

Nukumme kolmen peiton alla; makuuhuoneen lämpöpatteri on mennyt epäkuntoon. Aamulla paikalle kutsutaan korjaaja, ja vika saadaan kuntoon. Sähkömiehelle tarjotaan rakia.

Ajamme Holidei 2 –ravintola-hotellin ohi. Oikealle jää Nertili Shooping House –supermarketti ja Digital computers – tietokonetarvikeliike. Siellä täällä näkyy Auto larje –kylttejä. Vaikka bensa on yhtä kallista kuin Länsi-Euroopassa, on autopesubusiness silti kannattavaa.

Kävelemme keskustaan. Ostamme kenkäkaupasta kahdet vauvan tossut kymmenellä eurolla. Tekstiilikaupasta löytyy lankaa. Kaupan omistaja on tuttu; ostan kaksi vyyhtiä vaaleankeltaista makedonialaista villa-akryylisekoitetta. Sata grammaa lankaa maksaa 1,5 euroa. Tilaamme kahvilassa café macchiatot, tuoreista sitruunoista tehtyä limonadia, kaksi bombits-leivosta ja yhden leivosvanukkaan. Leivokset ovat suussasulavia ja kauniita kuin korut.

Ilma tuoksuu savulta. Useimmissa taloissa on puulämmitysmahdollisuus sähkökatkojen vuoksi. Qepaptoren edustalla ympäröidyn paistetun lihan hajulla. Kauempana pääkadulla leijuu paahdettujen, suolattujen maapähkinöiden ja auringonkukansiementen tuoksu.

Pristinan lentokentällä pakkaudumme muiden perheiden tavoin lähtöaulaan. Väkeä on paljon; kaikilla paitsi kansainvälisten järjestöjen työntekijöillä näyttää olevan ainakin yksi lapsi mukanaan. Lämpötila kohoaa väkijoukossa, Aronin posket jo helottavat punaisina ja hän sätkii itkuisena sylissä. Täällä ymmärretään lapsiperheitä. Vauvanhoitohuoneessa on sohvarivistö imettäviä äitejä ja vauvoja varten, itkuiset vauvat vanhempineen päästetään jonon ohitse, ja ystävälliset kanssamatkustajat tarjoavat lastensa leluja tyynnyttämään raivokohtauksen saaneita yksivuotiaita.

Perillä Luxemburgissa autot ohittelevat toisiaan moottoritiellä ja ihmiset kiiruhtavat eteenpäin määrätietoisen näköisinä. Kotona leikimme vielä yhden päivän Kosovoa: juomme teetä laseista ja käytämme sisäjalkineita ikäänkuin lattiamme olisi kovinkin kylmä.