Kävelyä

Aron siirtyi viime viikolla lopullisesti konttauksesta kävelyyn. On jotenkin hellyyttävän näköistä, kun hän tärkeänä kiiruhtaa eestaas, huojuen kuin koivu myrskytuulessa. Jos hän ei joskus tiedä, mihin kävelisi seuraavaksi, hän alkaa kiertää ruokapöytää ympäri ihan vain menemisen ja osaamisen ilosta. Näin ainakin kuvittelen.